Aloitin Ilon kanssa viime viikolla Flyball- kurssin. Alunperinhän mun ei pitänyt tehdä Ilon kanssa mitään, mutta vain koska se on Niin Ihana en voinut vastustaa kiusausta ja oli pakko keksiä jotain!

Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin esteiden yli hyppäämistä tavoitteena, että koira hyppää neljä estettä peräkkäin itsenäisesti. Tämän Ilo hoksasi heti ja pystyin siirtymään jo muutaman toiston jälkeen neljään hyppyyn. Ilo ei kovinkaan innostunut pallosta palkkana, mutta nami toimi hyvin. Hyppyjen jälkeen harkkasimme koneen painamista ensin niin, että kone on maassa ja kouluttaja houkuttelee koiraa painamaan. Ilo meni jo melkein sekaisin, kun oli niin kivaa ja välillä se painoi kaikilla tassuilla vaikka vain kaksikin olisi riittänyt. Seuraavaksi kone nostettiin pystyyn ja Ilo olisi varmasti voinut painella sitä koko loppu illan, niin hulvattoman hauskaa sillä oli. Vimppa harjoitus olikin jo sellainen, että koiran piti hypätä neljä estettä, painaa konetta ja hypätä takaisin ne samaiset esteet. Ilolta sujui tämäkin mainiosti ja itseasiassa tuo kääpiö näytti oikeasti nauttivan hyppimisestä. Kauniin näköistä kyllä oli, kun Ilo meni kuin pieni sinko ne esteet hyvin kevyellä ja vaivattomalla tyylillä :) Väliajoilla teimme temppuja ja kokeilin pari kertaa tehdä puomin, joka menikin ihan kivasti. Tosin Ilon mielestä hihna oli ihan tyhmä juttu kaulassa puomia tehdessämme, koska olisi ilmiselvästi pitänyt päästä menemään vapaana ja täysillä..

Ihan käsittämätöntä miten hyvin Ilo teki, vaikka en ole treenannut sen kanssa mitään järkevää. Tästä ei kuitenkaan ollut tarkoitus tehdä mitään hehkutetaan miten upea Ilo on- kirjoitusta, joten en sitä tee, mutta on se vaan silti Best!

Piitu aloitti viikko sitten uudessa agitreeniryhmässä ja myös seura vaihtui samalla eli nyt TSAU:ta edustaa yksi perroplikka lisää. Alku ainakin vaikuttaa todella positiiviselta! Jos Piitulta kysyttäisiin se varmaan kävisi hallilla joka päivä treenaamassa ;) Nyt tuli jo paljon uutta harjoiteltavaa,kuten irtoaminen, kepeille meno tuhannesta eri suunnasta, vähäeleisempi ohjaaminen.. ymsyms.. Tuo irtoaminen nyt kuitenkin olisi SE juttu mikä pitäisi hallita selvästi paremmin. Helpommin ilmeisesti (?) sanottu, kuin tehty! Piitu oli nyt paljon enemmän cool mitä ennen, eikä alkanut heti kimittämään jos meno oli liian hidasta. Aion pitää sen ruodussa, enkä siedä pomottamista radalla, koska muuten lähtee perro lapasesta ja mamma tulee perässä jos ehtii (eli ei). Tarkoitus olisi nyt ruveta katselemaan möllikisoja sillä silmällä ja uskaltautua osallistumaankin, kunhan ensin päästään kunnolla taas sisään ohjattuun treenaamiseen. Yritetään myös ehtiä hallille kerta viikkoon itseksemme harjoittelemaan ongelmakohtia.

Emman lonkat A/B ja kyynärpäät 0/0!!! Silmät olikin jo aikaisemmin tutkittu terveiksi.

Nyt jatkamme piinaavaa jännitystä vielä muidenkin pentujen osalta - toivottavasti onni jatkuu yhtä hyvänä, kuin on alkanutkin :)

Ilo aloitti viime tiistaina tokokurssin hetkellisen kurssitauon jälkeen. Tällä kertaa olemme Elina Jänesniemen kurssilla. Hänen kursseillaan emme ole koskaan olleet aikaisemmin, joten ihan mukava saada taas uusia vinkkejä harjoitteluun! Ilon kurssilla harjoitellaan alo-/avoliikkeitä häiriössä. Häiriötreeni on juuri se, mitä haluankin lisää, koska kyseessä vielä nuori koira.

Kurssin ensimmäinen kerta sujui Ilolta mukavasti ja sain jo lisää treenattavaakin, kuten käännökset, liikkeestä maahanmeno paremmaksi ja p.asennonkin se ottaa pari cm liian eteen. P. olo sujui tosi hyvin, mihin olin erityisen tyytyväinen. Ilossa on tosi hienoa se, että tekemisen tahtoa on + ei paineistu helpolla eli voin keskittyä olennaiseen. Ilo ei treenitilanteessa ole kiinnostunut vieraista koirista- siitä ISO plussa. Olin jo ilmoittamassa Iloa kokeeseen tänä syksynä, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin -> mun ei ole mitään järkeä viedä kokeeseen teinikoiraa, joka voisi osata liikkeet vieläkin paremmin ja voisi osata enemmän myös ylempien luokkien liikkeitä. En halua asettaa Iloa tilanteeseen, jossa se kokee epäonnistumista ja en voi korjata suoritusta juuri sillä hetkellä oikeaksi esim. palkkaamalla ruhtinaallisesti. Odotan siis vielä ja katson miten harjoitukset edistyvät! Sitten, kun varmuutta on enemmän ei haittaa niin paljon jos tulee moka, koska tietää, että koira osaa kunnolla ja syy epäonnistumiseen oli mahd. joku muu esim. häiriö tms. eikä osaamattomuus.

Ilo kävi rokotuksilla hetki sitten ja samalla punnituksessa -> 23 kiloa on neitiin kertynyt eli sintiksi jäi! Korkeutta tuli 52 cm ja kieltämättä se tuntuu pieneltä (vrt. Minni 57 cm ja 27 kg). Mutta eipä ole väliä, koska en näyttelykoiraa halunnutkaan. Ilolla on ihan mieletön ruokahalu ja se söisi itsensä varmasti hengiltä jos saisi. Ennen Iloa pystyi säilyttämään ruokasäkkiä lattialla, mutta enää ei pysty. Minni ei ole koskaan ollut noin ahne, eikä ollut Ranikaan eli tämä on meille ihan uutta. Silti Ilo ei ole taipuvainen lihavuuteen, koska mitä enemmän energiaa menee sisään, sitä kauemmin se esim. leikkii yksinään leluilla, koska on extraa kulutettavana.

Hepuli kesken!

Eilen olin Minnin kanssa kokeessa Treella :

P.olo 10 -> ei mitään uutta.

Seuraaminen 7 (!!!) -> Ajoittain seurasi ihan mielettömän hyvin, mutta toisinaan seuraaminen oli ruokottoman huonoa (väljää, ei reagoinut tarpeeksi sähäkäti käännöksissä yms.). En tajua, mikä tässä oli klikki.. Jotenkin vaikutti siltä, että keskittyminen oli sadassa asiassa samaan aikaan, eikä se kyennyt "suorittamaan täysillä".

Liikkeestä istuminen 10 -> Ihan ok mielestäni, olisin tosin toivonut parempaa seuraamista alkuun..

Luoksetulo 8 -> Otti stopit tosi hyvin + vauhti hyvä, mutta loppuasento jäi jostain syystä vinoksi.

Ruutu 10 -> En olisi enää parempaa ruutua voinut toivoa !! Sinkosi hienosti syvälle ja otti stopin + maahanmenon näppärästi. Loppuasentokin ok.

Hyppynouto 10 -> Ei mitään erityistä sanottavaa.

Metallinouto 10 -> Kivan näköinen nouto.

Tunnistusnouto 0 -> Juoksi täysillä kapuloille ja otti ensimmäisen eteen osuneen kapulan ja palautti kauniisti perusasentoon. Ts. oli niin kiihkeänä, ettei keskittynyt oleelliseen.. huh huh..

Kauko-ohjaus 6 -> Kamalaa katsottavaa. Edisti seisomisessa ja maahanmenot oudot.

Kokonaisvaikutus 9 -> Kiva, että joku tykkää!

Voi2, 242 p. sij. 2./7

Kaukoihin on nyt keksittävä jotain, samoin on mietittävä miten ihmeessä saan sen malttamaan tunnistusnoudossa (tämä ongelma oli jo hetken aikaa poissa, mutta näemmä se on jälleen ilmestynyt takaisin). Treeneissä tämä onnistuu nykyään aina, mutta koetilanne on ilmeisesti niin kiihdyttävä, että keskittyminen herpaantuu.

Tuntuu siltä, että Minni oli kokeessa ihan hirveän innostunut (meinasi saada kolme kertaa hepulin kehässä kun sanoin rauhallisella äänellä "hyvä Minni") ja se yritti niin kauheasti, että tilanne meni "yli" ja kokonaisuus kärsi. Ts. sen kisavire on saatava jotenkin laskettua, jotta se pystyisi paremmin suorittamaan oman osaamisensa mukaan. Aika vaikealta tuntuu, koska treenitilanteet eivät mene koskaan "yli".

"Nyt, nyt, nyt, nyt..."

Työvoitto : Olen saanut Minnin ruudun kuntoon! Nyt on vihdoin sekä ilme, että tekniikka kasassa, jes. Ongelmana oli oikean paikan hakeminen + pysäytyskäskyn ajoittaminen oikein. Kosketusalusta teki tehtävänsä ja maltti (ohjaajan) myös eli rauhallinen eteneminen treeneissä vähitellen kohti valmista ruutua. Vauhtiin ei tarvinnut onneksi puuttua, koska se ei tunnu koskaan hiipuvan ;)

"Ah, sainpas singota!"

"Tullaan, tullaan.."

Seuraavaksi pitääkin miettiä, miten opettaa ohjattu nouto niin, ettei Minni (a) kiihdy liikaa, kun liikkuri vie kapulat ja (b) Minnin pitää malttaa mennä merkille sivistyneesti kiihtymättä kapuloista ollessaan jo valmiiksi "kisafiiliksissä" eli täynnä virtaa..?

Tänään starttasin vihdoin Minnin kanssa b-kokeessa !! Kamalasti jännitti, mutta hengissä selvittiin ja oli tosi hauskaa !! Ensi vuona sitten taas -tottakai- !!

Koe alkoi laukauksella (koira vapaana), jonka jälkeen piti seurauttaa polkua alas. Sitten oli haku, josta osa kaislikkoa ja osa metsää. Koiran piti tuoda 1 - 2 sieltä, jonka jälkeen kaksi laukausta + kaksoismarkkeeraus (toinen veteen "näkyville" ja toinen kaislikoon). Tämän jälkeen taas haukua ja viimeiseksi seurautettiin mäen yli ja tehtiin yksi eteenlähetys.

Seuraaminen meni tosi hyvin ja koira piti kivasti yhteyttä. Laukauksissa se oli erittäin hereillä, mutta ei yhtään kuuma. Haku meni ihan kuten ajattelinkin. Se tekee tehokkaasti töitä ja irtoaa hyvin. Ei luovuta, vaikkei heti löydy. Haku tuntuu selvästi olevan lemppari ja olisi varmasti hakenut enemmänkin lintuja. Kaislikossakin työskenteli ihan normaalisti, vaikkakaan emme ole harjoitelleet kertaakaan siinä työskentelyä.

Markkeerauksessa haki veteen heitetyn ensimmäiseksi. Kaislikossa olevan muisti, mutta meni ohi ja paikansi sen hakuna. Sähläsin tässä eli lähetin epäselvästi ja kun meni ohi olisin kuulemma voinut auttaa koiraa.

Ohjaus meni aluksi pipariksi. Lähetin yhteensä kolme kertaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla lähetys oli tosi surkea ja koira lähti väärään suuntaan -> kutsuin pois. Viimeisellä lähetys oli jo parempi ja koira eteni kauas, mutta liikaa. Kutsuin takaisin päin ja kun Minni kääntyi se sai jo vainun ja sai fasaanin ylös. Onneksi tämä päättyi onnistumiseen, vaikka itse sähläsinkin.

Olen kokonaisuuteen hirmu tyytyväinen !! Minni kestää näemmä tässäkin lajissa kisajännitykseni erinomaisesti, eikä menetä toimintakykyään. Se on kestävä ja jatkaa töitä, vaikka ei löytäisikään heti. Eteenlähetyksessä ei into loppunut, vaikka menikin sähelykseksi. Meikäläisen on todella kiinnitettävä enemmän huomiota yksinkertaisiin asioihin, kuten lähetykset (en voi olettaa, että koira menee eteen jos näytän sivuun). Markkeerauksia pitää treenata myös kaislikkoon, jotta oppii paikantamaan paremmin.

Yleisvaikutelma : Riistaintoinen, erittäin hyvin ohjaajan hallinnassa oleva koira. alo 3.

Äippä ja Iskä vielä autuaan tietämättömiä mahdollisesta jälkikasvusta!

Kohta poksuu..

Äitiyden onnea; Hyvää syntymäpäivää!

Tämä viikko on kulunut Porissa lasten keskellä ja vielä olisi pari päivää jäljellä. Koirille se tarkoittaa extrahälinää ja huomattavasti vähemmän luppoaikaa kuin mihin ovat tottuneet kotona. Ihanaa on ollut (taas) huomata, että meillä on neljä ihanaa koiraa! Nuo osaavat suhtautua tosi luotettavasti lapsiin, vaikkakaan eivät ole niihin kovinkaan tottuneet. Jatkuvasti on joku silittämässä, halimassa, puristelemassa ja aktivoimassa.

Ilolle tämä on ensimmäinen kerta, kun ollaan pitkään pois kotoa. Se yrittää pehmeästi manipuloimalla saada itselleen etuuksia, joita ei kotona saa esim. ruokaa pöydästä. Aina, kun joku lapsi pudottaa "vahingossa" ruokaa lattialle, Ilo imuroi ne kitaansa ja pyytää lisää itkemällä. Jos tekniikka ei heti toimi niin sitten hiukan pidempi itku ja toinen tassu marttyyrimaisesti ylös "etkö huomaa olen surkea pikkukoira yhyy.." Ilo on saanut maistaa mm. jugurttia purkillisen, jauhelihapihvin, juustoa (paljon), makkaraa, voita, paistettua pekonia ja munaa.. Eivätpä taida nappulat olla enää lempisapuskaa.. Ilo on ihan rapsutusaddikti -> se viihtyisi koko ajan jonkun silitettävänä ja torkahtaa tyytyväisyydestä heti, kun joku vähänkin rapsuttaa.

Piitu on kaikkien halinalle, koska Piitu on niiiiiin söpö (lämmittää tottakai mieltä). Piitu on saanut hakea palloa ehkä enemmän, kuin koskaan elämässään. "Se on niin ihana, kun se tuo pallon syliin!!!" Jiihaa, sanoo Piitu! Piitu on oppinut myös ihan uuden rapsutustenkerjäystekniikan; enää se ei viitsi haaskata aikaansa edessä istumiseen ja söpöilyyn, vaan menee suoraan asiaan ja nousee vasten/ yrittää syliin. Sitten, kun se pääsee syliin se on käskettävä pois, koska omatoimisesti se ei lähde :)

Minni taitaa sijoittua suosikkilistalla aikalailla samalle tasolle, kuin Piitu. Minni on se, joka halutaan yöksi kainaloon nukkumaan. Iso ja lämmin karvanallukka hykertelee tyytyväisyydestä, kun saa nukkua sängyssä koko yön ja vielä parhaalla paikalla! Ruokaa tippuu suuhun tasaisesti -> Minnin ainoa terveysongelma eli Krooninen nälkä (labradorinnoutajien yleisin perinnöllinen vaiva) ei ole vaivannut koiraa viikkoon!

Kirasta on tullut ihan uusi puoli esiin. Kira on ihan supersosiaalinen ja haluaa koko ajan huomiota. Se tutustuu ennakkoluulottomasti uusiinkin lapsiin, joita täällä käy ja käyttäytyy varsin fiksusti. Hieno juttu. Kiralla on myös hiukan isot luulot itsestään suhteessa ruokaan, nimittäin jos ei pöydästä tipu niin sitten kuuluu vaimea HAU.. Sillä se tienasi viikonloppuna pepperonipizzaa aika kivan kokoisen palan ja seuraavana päivänä ranskanleipää voilla ja juustolla. Kira on nukkunut joka yö lastenhuoneen sängyn jalkopäässä :) Kiralle tämä viikko on tehnyt erityisen hyvää ja tuntuu, että taas on monet esteet ylitetty.